keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Niika Karttunen Askolan kirjastosta haastatteli kahta TET-läistä, jotka tutustuvat työelämään Askolan kirjastossa juuri nyt. Lue, mitä Adalmiina ja Jyri ovat pitäneet Askolan kirjastosta TET-paikkana.



Millä luokalla olette?Olemme 9 D:llä.
Oletteko kovia lukemaan?
Adalmiina: Joo. Luen paljon kaikenlaisia nuorten ja aikuisten kirjoja.
Jyri: En oikeastaan. Joskus luen sarjakuvia.

Onko teillä jotain suosikkikirjaa?
A: Harry Potterit
J: Ei ole.

Miksi halusitte tulla TET-harjoitteluun kirjastoon?
A: Koska, olen ollut Askolan kirjastossa kesätöissä. Tämä on tuttu paikka ja töitä pystyy tekemään helpommin.
J: Monipuolisen kokemuksen takia.

Mitä olette pitäneet kirjastotyöstä?
A: Tämä on monipuolista työtä. Työ on raskasta ja tässä tulee liikuntaa, mutta myös mukavaa.
J: Tämä on monipuolista ja mukavaa työtä.

Onko jotain, mikä on yllättänyt kirjastotyössä?
A: Lenkkarit kannattaa ottaa mukaan.
J: Työn monipuolisuus.

Mikä on ollut mukavinta kirjastotyössä, mikä taas ei niin mukavaa?
A: Muovittaminen ja kirjojen piippaaminen on mukavaa. Tylsintä on ilmakuplat ja hyllytys.
J: Asiakaspalvelu on mukavaa. Hyllytyksestä en tykkää.

Mikä teistä tulee isona?
A: Opettaja tai lääkäri
J: En tiedä vielä.

Haastattelu tehtiin Askolan kirjastossa 25.11.2015 kun Adalmiina ja Jyri olivat kokeilleet kirjastotyöskentelyä kolmen päivän ajan. 

Niika Karttunen

keskiviikko 28. lokakuuta 2015


Kirjavinkkausta naisen asemasta islamilaisessa maailmassa

Lubna Ahmad Al-Hussein: 40 Raipaniskua




Eräänä perjantai-iltana Lubna on viettämässä iltaa hienossa ravintolassa. Ravintolailta saa ikävän käänteen, kun Lubna ja viisitoista muuta naista pidätetään säädyttömän pukeutumisen takia. Säädytön pukeutuminen on rikos, josta tuomitaan 40 raipaniskuun. Lubna ei suostu hyväksymään tuomiota, vaan hän päättää taistella.

Lubnan taistelussa ei ole kyse pelkästään siitä saako hän käyttää housuja: Lubna haluaa taistella naisten oikeuksien puolesta. Siinä riittääkin työsarkaa varsinkin, kun Sudanissa ei naisilla oikeuksia juuri ole. 

Naisten elämää leimaa jatkuva pelko: Sharia-laissa on mainittu, että säädyttömästä pukeutumisesta voi saada 40 raipaniskua. Laissa ei kuitenkaan ole yksityiskohtaisesti määritelty, mitä säädytön pukeutuminen tarkoittaa. Siksi nainen ei voi koskaan tietää ulos lähtiessään, onko hän pukeutunut riittävän peittävästi. Hän ei voi tietää pääseekö hän palaamaan kotiin, vai pidättävätkö poliisit hänet.

Kirjassa kerrotaan myös millaista oli elämä Sudanissa ennen kuin Sharia-laki säädettiin. On mielenkiintoista lukea, miten naisten asema muuttuu vuosien  kuluessa. Eniten yllätti kirjan kuvaus Sudanista ennen Sharia-lain säätämistä. Lubna kuvaa kirjassa kotikyläänsä, jossa eri uskontokuntiin kuuluvat lapset leikkivät keskenään ja kävivät kylässä toistensa luona. Hän kertoo kuinka ihmiset tanssivat juhlissa. Hän kertoo miten monipuolista pukeutuminen oli: miten jotkut naiset pukeutuivat pitkiin kirjaviin kankaisiin, toiset minihameisiin ja miten jotkut alkuasukasheimot kulkivat alasti.

Kirjasta saa kuvan, että Lubnan lapsuudessa kaikki olivat ystäviä keskenään. Kaikkia kulttuureja ja uskontoja kunnioitettiin ja jokainen sai pukeutua miten parhaaksi näki.

Vuonna 1983 säädetty Sharia-laki muuttaa kaiken: Musiikki kielletään, tanssi kielletään, alkoholi kielletään, paljastava pukeutuminen kielletään. Alkaa aika jolloin naisella ei ole enää mitään oikeuksia, vain velvollisuuksia.

Kirja on kauheasta aiheestaan huolimatta mielenkiintoista ja ajatuksia herättävää luettavaa. Lubna on uskomattoman päättäväinen ja rohkea nainen. Hän käyttää kaikki mahdolliset keinot hyväkseen edistääkseen asiaansa ja välillä hänen keinonsa ovat suorastaan uskomattomia.

Suosittelen kirjaa ihmisille, joita kiinnostaa naisen asema islamilaisessa maassa.

Niika Karttunen, Askolan kunnankirjasto







tiistai 29. syyskuuta 2015

Kirjailijavieraana Mila Teräs

Mila Teräs kirjailijavierailulla Askolan kirkonkylän koulussa 22.9.2015.

”Olen onnellinen kun kirjoitan, piirrän tai luon jotakin paperille”



Päiväkirjat nuoruuden vuosilta ovat ehtymätön lähde orimattilalaisen kirjailijan Mila Teräksen luovuudelle. Niitä hän selaa luodessaan uutta mutta myös vieraillessaan kouluissa kertomassa kirjailijan työstään.

    " Saan itse valtavasti energiaa tavatessani kirjojeni lukijoita, lapsia ja nuoria. He kertovat mitä he toivoisivat että kirjoitan. Silloin tiedän, etten tee turhaa työtä vaan että lapset odottavat uusia kirjojani", Mila Teräs kertoo vieraillessaan Askolan kirkonkylän koulussa syyskuussa 2015.


Mila Teräs on aina kirjoittanut. Päiväkirjaa hän on pitänyt lapsuudesta lähtien. 10-vuotiaana hän jo kirjoitti: ”Kirjoittaminen, lukeminen, piirtäminen ja paperille luominen tekee minut onnelliseksi.” 12-vuotiaana hän lähetti ensimmäisen käsikirjoituksensa kustantamolle ja sai siitä rohkaisevaa palautetta jossa häntä kehotettiin jatkamaan kirjoittamista. Nuortenromaani Tyttö tulevaisuudesta julkaistiin 2004.

Tähän mennessä Mila Teräs on julkaissut katselukirjoja lapsille, nuortenkirjoja ja yhden aikuisten romaanin. Kolmastoista teos Noitapeili ilmestyy keväällä 2016. Se kertoo vanhasta kirjastosta keskellä metsää, jonka lapset löytävät. Kaupungista on kaikki kirjastot lakkautettu, siellä on enää kirjakioskeja.

Mila Teräksen hahmot ovat myös alkaneet elää omaa elämäänsä: Olga-hahmo, joka on tuttu Lasten Keskuksen julkaisemasta Olga Orava ja metsän salaisuus on antamassa nimeä Orimattilan uudelle kirjastoautolle. Otavan julkaisemista Telma-kirjoista on tekeillä lastennäytelmää Orimattilassa.



Suomalainen luonto on aina inspiroinut minua. Se avautuu minulle omalta takapihaltani. Puutarhat, kartanot ja keijukaiset ovat myös innoitukseni lähteitä. Viihdyn hyvin mielikuvitusolentojen parissa vaikka muuten olenkin arki-ihminen.  Menen hahmojeni nahkoihin, eläydyn ja lähden heidän mukaansa.  Luomieni hahmojeni lisäksi tärkeimpiä työkavereitani ovat kuvittajani Karoliina Pertamo sekä kustannustoimittaja." 


Mila Teräs saattaa kirjoittaa useita kirjoja rinnakkain. Aiheita on jonoksi asti. Ideat voivat syntyä paikasta, kuvasta, sanasta.
-          "Jostakin ne aiheet tulevat. Sanat tai kuvat voivat lähteä kerääntymään ja alan kerätä materiaalia. Yritän elää aistit avoinna ja kerätä kokemuksia ja elämyksiä. Teen myös taustatyötä matkustelemalla. Kirjoittaminen ja luominen ovat minulle elämäntapa."



Mila Teräksen haastattelu 22.9.2015/ Keth Strömdahl, Askolan kunnankirjasto.